Silmät vettyneet, toiveet pettyneet
yksin istuu pimeässä, ranteet auki hämärässä
tuskaa yrittää tappaa niin, vaan saa aina silmät kyyneliin
kipua lisää aina vaan, ei pakotietä mistään saa
yksinäisyys painaa, ei ketään joka huomaa, ei sanotuksi saa sanaa, satuttaa
ahdistus kasvaa, epätoivo valtaa, uskalla ei edes katsetta nostaa
miksi oi miksi ei kukaan voi auttaa
on liian raskas yhdelle, taakka tämä pienelle
ei jaksa, ei kanna, salaisuutta pois anna
voimat ehtyvät, jalat pettävät alta
elämä valuu haavoista, on aika poistua paikalta
mitään ei uskalla tehdä, ei pyytää edes apua
lipuu virtana jokeen, katoaa usvana tuuleen, muisto jää
ei enää nää ketään
kun kukaan ei huomaa
hän on jo poissa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti